SEKSILLÄ ON SEURAUKSENSA
Tänään on kyllä kuohunnut tunteet, ja mulla ei vaan ymmärrys riitä. Oon siis ite käyny henkan kanssa yksityisellä rakenneultrassa, kun mun luonteella en jaksa odottaa yli huhtikuun puoleen väliin. Ultrassa selvis, että saadaan poika. Se oli mun ensimmäinen intuitio, joka kylläkin vaihteli, kun raskaus on niin erilainen edelliseen verrattuna. Poika on erittäin tervetullut ja toivottu. Tänkertainen teksti pyörii tän aiheen ympärillä hyvin pitkälti. On vaikee kuvailla tunteita sanoiksi, oon koko päivän pyöritellyt tätä mielessäni. Mä en voi ymmärtää, että miten ihminen joka on raskaana ja on halunnut lasta, niin rakenneultran käytyään tuo ilmi todellisen pettymyksen lapsen sukupuoleen. En puhu itsestäni, mutta olen lukenu, miten pettymys on tosi suuri, eikä siitä päästä oikein yli, ja sukupuolen kuultuaan pystytään ignooraamaan vauva kokonaan. Sanotaan suoraan myös, että ei haluta kuulla enää edes vauvan liikkeitä, ja muuta yhtä järkyttävää. On käsittämätöntä, että ihminen joka harrastaa